Lauantai-illan tarjoiluja

Täällä ollaan ja kokkaillaan vielä..! Viikonloppuiset bileemme jäivät rahan- ja ajanpuutteen takia tarjoiluiltaan aika vaitonaisiksi, mutta jotakin sentään sain aikaiseksi. Ja hyvin tuntui riittävän ja maistuvan vieraille. Toivottavasti muistan vielä ainekset ja mausteet edes jotenkuten oikein...

Tein feta-parsakaalipiirakkaa ja tällä kertaa piirakan pohja onnistui nappiin! Loihdin sen seuraavanlaisen ohjeen mukaisesti:

6dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
2tl leivinjauhetta
2dl vettä
200g sulatettua margariinia

Simppeliä, kuivat aineet sekaisin, sitten lisätään vesi ja lopuksi sula margariini. Taikina riitti juuri sopivasti pellilliseen. Esipaistoin pohjaa 10 minuuttia ja näin piirakan reunoista tuli rapsakat, mutta jos mielii pehmeämpiä kannattaa esipaistovaihe jättää pois kokonaan. Täytteeksi laitoin pussillisen pakasteparsakaalia sulatettuna ja valutettuna, vajaan kourallisen fetajuustokuutioita ja pilkotun punasipulin. Täytteiden päälle kaadoin munamaidon, jonka valmistin sekoittamalla seuraavat:

3dl maitoa
3 munaa
suolaa
mustapippurirouhetta
cayennepippuria
rosmariinia

Koko komeuden pinnalle ripottelin juustoraastetta ja annoin sitten paistua 200-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia.

Valmistin myös ensimmäistä kertaa elämässäni ihan itse guacamolea.

2 avokadoa
1 tomaatti
1 sipuli
1 mieto chili
1/2 limen mehu
suolaa
chilirouhetta
mustapippurirouhetta
cayennepippuria

Paloittelin kaiken, sekoitin ja sain aikaan dipattavan tahnan käyttämällä apunani sauvasekoitinta. Nacholastujen dippaamiseen tarjoilin guacamolen lisäksi myös edellisenä päivänä tekemääni salsakastiketta.

4 tomaattia
1 sipuli
1 paprika
1 mieto chili
4 valkosipulinkynttä
1tl suolaa
1rkl sokeria
chilirouhetta
cayennepippuria
mustapippurirouhetta

Pilkoin kaikki ainekset ja sekoitin kattilassa. Keitin seosta mahdollisimman niukassa vedessä ja annoin pulputtaa miedolla lämmöllä n. tunnin verran. Maistelin ja maustoin salsaa keittämisen aikana. Kun seos oli jäähtynyt soseutin sen sauvasekoittimella.

Synttärikakun virkaa sai toimittaa kerma-rahkaseoksella päällystetty kääretorttu. Tein pohjan perinteisesti (kupillinen sokeria & kupillinen munia vaahdotettuna + kupillinen jauhoja & 1tl leivinjauhetta) paistaen sitä 225-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia. Jäähtyneen pohjan täytin kerma-rahkaseoksella ja mansikkavadelmasurvoksella. Rullasin ja koristelin varsin miehekkääksi:

Vielä kerran onnea rakkaalle Atelle! Ensi kerralla voisin jälleen palata lounaskahvila-ajatuksiin ja jakaa teijän kanssa pari salaattikokeilua. Heippa siihen asti :)

Keveämpää

En ole viime aikoina kerennyt kokeilemaan mainittavia kokkailuja, viikonloppukin meni kaverin luona vieraillessa enkä syönyt mitään omatekemää tuona aikana. En kuitenkaan suostu hevillä myöntämään että olis ruokavalio mennyt pizza- ja kebabvetoiseksi, en en! Haha toisaalta, ei kai se väärin ole jos toisinaan? Jokatapauksessa, päätin tulla päivittämään, ettei blogiraakileeni täysin kuivuisi kasaan heti alkuunsa.

Eilen ryhdistäydyin ja päätin asteella raikastaa syömisiäni. Tällä erää ette tule saamaan kuin simppelin salaatin, olen pahoillani! Nyt tulevana viikonloppuna vietetään meillä poikaystäväni synttäreitä joiden jälkeen on varmasti luvassa parempia tarjottavia. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oli tämä eilisiltana valmistamani salaatti kuitenkin oikein hyvänmakuista. Aineksina seuraavia:

lehtisalaattia
kurkkua
kirsikkatomaatteja
punasipulia
fetajuustoa
vihreitä oliiveja

Paistoin myös lisukkeeksi pannulla eräänlaisia ruiskrutonkeja ja tämä olikin ensimmäinen kerta, kun kokeilin moisia. Kuumensin paistinpannulla oliiviöljyä ja heitin sekaan kolme pieniksi paloiteltua valkosipulinkynttä. Pyörittelin ruisleipäkuutioita öljyssä kunnes ruskistuivat mukavasti, vähensin sitten lämmöt minimiin, maustoin cayennepippurilla ja annoin paahtua rapeiksi.

Erottelin valkosipulinpalat ruisleipäkuutioista, sillä niiden maku oli juuri sopivasti tarttunut krutonkeihin enkä halunnut niitä enää mukaan salaattiini. Heitettyäni krutongit salaattiin laitoin annoksen pinnalle vielä muutaman basilikan lehden, pikkuriikkisen oliiviöljyä, mehua sitruunasta ja mustapippurirouhetta.

Viikonlopun herkutteluja odotellessa!

Piirakkapäivää!

Lainasin koulun kirjastosta pari kirjaa, ihan kahvilasuunnitteluakin ajatellen. Toiseen on koottu ihania leivontareseptejä Ameriikan malliin, joten jos vastaanne tulee tämännäköinen kirja...

...niin kannattaa ottaa mukaan! Herkullisia kuvia ja helponoloiset ohjeet. Toinen kirja, jonka lainasin, on kattava kokoelma piirakka- ja salaattireseptejä.

Jokaiselle piirakalle on ehdotettu pariksi tiettyä salaattia, jopa loppupään muutamalle makealle piirakalle hedelmäsalaattinsa! Tätä kirjaa pääsin oikeastaan käytännössä jo testaamaankin, mutta kaikki ei mennytkään ihan niin kuin suunniteltu oli.

Tutustuttuani kirjaan en osannut valita tekemääni piirakkaa sitten millään. Jossain vaiheessa olin jo valmistamassa kolmea eri tuotosta, mutta lopulta päädyin piiraaseen, jonka päätäytteinä toimivat punajuuri ja ilmakuivattu kinkku. Halu kokeilla jälkimmäistä oli niin kova, että päätin heittää rahahuoleni hetkeksi nurkkaan.

No perhana, vakkarikaupassani ei tietenkään ollut punajuuria. Muistelin muita kirjan reseptejä ja piirakoita, joita olin harkinnut tekeväni, ja tälläisen osuessa vastaan...

...päätin rohkeasti hieman miksailla täytevaihtoehtoja mielessäni. Punajuuripiiraan sijaan hankinkin sitten ainekset rucola-punasipuli-kirsikkatomaattipiirakkaan - unohtamatta ilmakuivattua kinkkua.

Ainekset:
pohja:
3dl vehnäjauhoja
100g margariinia
3rkl vettä
täyte:
3 punasipulia
1 iso valkosipulin kynsi
pari kourallista rucolaa
150g kirsikkatomaatteja
200g kevytranskankermaa
80g ilmakuivattua kinkkua
ripaus suolaa ja pippuria

Pohjaan sekoitin jauhot ja margariinin vatkaimella murumaiseksi, lisäsin lopuksi veden ja muotoilin taikinaksi, ohjeen mukaan levitin taikinan vuokaan ja laitoin jääkaappiin odottamaan. Ohjeessa sanottiin, että pohjaa täytyisi pitää kylmässä vähintään puoli tuntia, itse pidin n. tunnin. Täyte valmistui helposti, pilkoin sipulin renkaiksi ja valkosipulin pieniksi paloiksi ja paistoin niitä jonkun aikaa öljyssä pannulla. Otettuani sipuliseoksen pois liedeltä lisäsin siihen puolikkaiksi pilkkomani kirsikkatomaatit, ranskankerman ja mausteet. Piirakkapohjaa esipaistoin uunissa 225 asteessa kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen levitin pohjalle ensin silputun rucolan, sitten sipulitomaattiranskankermaseoksen ja päällimäiseksi ohuen ohuet kinkkusiivut. Sitten piirakka vain takaisin uuniin, paistoajaksi jäi n. parikymmentä minuuttia.

Ja olihan tuo, etenkin hieman jäähtyneenä, aikas hyvää! Täytteet toimivat keskenään loistavasti, ilmakuivattu kinkku tosin meni vähän turhan rapsakaksi ja pohja oli jotenkin outo, vähän raa'anoloinen, vaikka teinkin kaiken ohjeen mukaan. Jokatapauksessa, suolaiset piirakat on ihan lemppareitani, joten täydellisen pohjataikinaohjeen metsästys jatkukoon..!

Tämän suolaisen valmistamisen ohella paistoin myös marjapiirakan, johon ohjeen otin röyhkeästi lupia kyselemättä täältä :) Pinnalle laitoin mustikoiden lisäksi myös hieman vadelmaa. Mielettömän hyvää tuli, kannattaa testata ohjetta!

Köyhän laiskurin sunnuntaipäivällinen

Opiskelijabudjetti ja ruonlaitto eivät välttämättä ole mikään maailman hedelmällisin yhdistelmä. Sain tajuta sen tämän blogin perustettuani, niin mielelläni kun kokeilisinkin upeita ruokaluomuksia ja kertoisin kokeiluistani tännekin, mutta rahapula tuli tylysti vastaan. Toisaalta, rahanpuute lisää luovuutta, sanotaan, ja ajoittain allekirjoitan tuon kyllä. Laiskuus onkin sitten asia erikseen. Se otti vallan minusta ja paremmasta puoliskostani tänään. Yöunet olivat venähtäneet puoli neljään asti päivällä ja annoimme itsemme vapaasti alentua...

...tähän einesherkkuun! Italianpataan olen vuosien saatossa saanut kehittymään vahvan tunnesiteen, se oli mieliruokaani lapsuudessa ja myöhemminkin olen saanut nauttia sitä minulle rakkaiden ihmisten tarjoamana. Täydellistä lohturuokaa laiskaan sunnuntaihin siis! Tällä kertaa sain vuorostani tarjota sitä jollekulle toiselle. Kylkeen tein maailman yksinkertaisimman salaatin, eli jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, loppumurskat fetapurkista ja vähän rouhittua mustapippuria päälle.

Italianpadan valmistusohjetta en taida tähän laittaa, se kun löytyy pussin kyljestä ;) Valmiina annos näytti kuitenkin tältä:

Mmm... Höyryävä sörsseli, pinnalla parmesaanijuuston ja basilikan kotikutoisesti korvanneet edamraaste ja nahistunut persiljatupsu!

Onkos kenelläkään muulla vinkkejä laiskojen päivien ruokalajeiksi? Köyhien päivien ruokalajit käyvät myös!

Tomaatti-feta-oliivi-basilikasarvet

Näin alkuun haluaisin kiittää linkkilistaltani löytyviä kanssabloggaajiani ystävällisestä vastaanotosta blogimaailmaan! Tästä on hyvä jatkaa :)

Eilen vietin alkuillan varsin maskuliinisissa merkeissä, pistin AC/DC:n soimaan ja rupesin leipomaan sarvia! Rokkivaarien meuhkatessa taustalla oli hyvä ulkoiluttaa sisäistä rokkitähteään ja valmistaa vähän jotakin herkullista siinä sivussa.

Sarviini, yleensä juusto-sellaisiin, olen aiemmin käyttänyt Myllyn Parhaan reseptiä, mutta tällä kertaa otin taikinan reseptiksi kokeiluun Kotikokin voisarvireseptin. Sillä sainkin aikaan pehmeän mutta kyllin kiinteän taikinamöllykän, josta puolet kaulitsin ympyrän muotoiseksi levyksi ja jaoin sektoreihin.













Täytteeksi laitoin tomaattia, fetajuustoa, vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja ja kuivattua basilikaa. Sain kuitenkin huomata, että näinkin runsailla täytteillä sarvien kääriminen oli hieman vaikeaa. Niinpä kaulitsinkin loput taikinasta...

...tähän muotoon! Ripottelin pinnalle samat täytteet kuin sarvissa, käärin sitten rullaksi ja leikkasin paloiksi kuin korvapuustit.

Tämän jälkeen kohotin sekä rullat että sarvet hyvin liinalla peitettynä. Mukavasti pullistuneet leipomukset voitelin kananmunalla ja sarvet koristelin vielä unikonsiemenillä ennen uunia.

Sitten vain uuniin 225 asteeseen ja annoin paistua kunnes olivat kauniin kullanruskeita, n. 15 minuuttia siis. Ja hyvinhän nuo onnistuivat molemmat, sekä rullat että sarvet! Ihanan pehmeitä ja täytteet sopivat mainiosti yhteen. Simppelit valitsinkin, sen myönnän, mutta yksinkertaisimmat yhdistelmät ovat usein juuri niitä parhaimpia..!

Talvipäivän lämmittäjä

 

Tunsin itseni tänään hieman terveemmäksi, sain pienen energiabuustin ja päätinkin hyödyntää sen laittamalla ruokaa! Siispä tein aiemminkin hyväksi flunssaruoaksi todettua kanakeittoa ja onnistuinkin luomaan aika toimivan reseptin.

Lempeän tulinen broilerikeitto

300g kermamarinoituja broilerin fileesuikaleita

5 pienehköä perunaa

1 sipuli 

3 valkosipulin kynttä

1 ps pakastekeittojuureksia

1 paprika

1/2 pkt (n.100g) yrttituorejuustoa

kanaliemikuutio

mustapippuria

chilirouhetta

ripaus suolaa

pinnalle persiljaa

Näistä aineksista kokosin siis näppärästi maistuvaa keittoa jopa kolmen litran kattilallisen! Pilkottuani ja kuutioituani perunat laitoin ne runsaaseen veteen kattilaan. Ruskistin broilerisuikaleet pannulla ja pyöräytin seassa myös hienoksi silputut sipulin ja valkosipulin. Kun vesi kattilassa oli kuumentunut kiehuvaksi murensin sekaan kanaliemikuution. Pian kumosin joukkoon broilerin, sipulin ja valkosipulin sekä pakastetut keittojuurekset. Paprikan pistin keittoon kasviksista viimeisenä. Aivan keiton valmistuksen loppuvaiheessa lisäsin tuorejuuston, mustapippuri- ja chilirouheen sekä suolaa.

Broilerisuikaleiden ja keiton tuorejuustoliemen kermaisuus pehmentävät hyvin chilirouheen tulista makua ja näin keitosta tulee ihanan lämmittävä muttei suuta korventava ruoka, loistava kylmää talvipäivää ravitseva ateria, joka maistuu varmasti ilman flunssaakin! Paprika sopii mainiosti broilerikeiton ainekseksi ja olenkin huomannut sitä monesta kanakeittoreseptistä löytyvän. Perunan voi halutessaan korvata riisillä, mutta silloin kannattaa ottaa huomioon muutokset keittoajassa. Tässä voisikin olla yksi aika toimiva lounaskeitto, eikö?

Hui, ihan jännittää! Tässä flunssatuhinoissani taisin olla vailla muuta tekemistä ja aloitin sitten puolivahingossa ihkaensimmäisen blogini. Aiheena kahvila. Tai paremminkin, haave kahvilasta.

Tyylilleni uskollisena, puolivahingossa, eksyin syksyllä 2009 opiskelemaan kotitalousyrittäjäksi. Pistin syyslukukauden ensimmäisenä päivänä koulupaikkaa anelevan sähköpostin Pohjois-Karjalan ammattiopistoon, sillä vuoden siivousduunin jälkeen opiskelu tuntui ajatuksena taivaalta. Jo seuraavana päivänä havahduin ja huomasin olevani takaisin koulunpenkillä.

Opiskelujen edetessä ja ruoanlaittoon, leivontaan, puhtaanapitoon, tarjoiluun ja asiakaspalveluun painottuvan alan tuntuessa päivä päivältä enemmän omalta jutulta, on oman yrityksen - lounaskahvilan/-ravintolan/pitopalvelun - perustaminen käynyt mielessä useasti. Viime aikoina olen päättänyt tehdä suunnitelmieni suhteen jotakin konkreettista ja tämä pitää sisällään tiedonhankintaa, yrityksen ideasta, perustamisesta ja pyörittämisestä aina tarjottaviin ja sisustukseen asti! En kuitenkaan halua puurtaa ja pähkäillä asian parissa yksikseni ja siinä Te, rakkaat mahdolliset lukijani, tulette mukaan kuvioihin. Ilolla jaan kanssanne reseptikokeilut ja sisustussuunnitelmat sekä kaiken sen mahdollisen, mitä omasta yrityksestä haaveilemiseen kuuluu! Kriittinen palaute, kommentit ja vinkit suunnaltanne ovat tietenkin tervetulleita :)

Reseptikokeilujen sijaan taidan nyt kuitenkin keskittyä parantelemaan itseäni tästä lentsusta. Kunhan olen tervehtynyt, lupaan hääriä taas keittiössä ja luoda jotain täällä blogissa jaettavaksi.


Kivoja kevätpäiviä, täällä ainakin aurinko paistaa :)
-anni